Nyt kun Yhdysvalloissa on jälleen vaalikausi, Kiinasta on tullut helppo poliittinen kohde.
Japanin toipumista toisen maailmansodan tuhoista auttoi toinen sota. Japanilaiset valmistajat ja sotilastukikohtien ympärillä oleva palveluteollisuus saivat suuren nousun, kun ne auttoivat Yhdysvaltain joukkoja Korean sodan aikana.
Yli kymmenen vuotta myöhemmin Etelä-Korea sai samanlaisen sysäyksen, kun sen valmistajat auttoivat Yhdysvaltain armeijaa Vietnamin sodan aikana.
Molemmat maat seurasivat myös valtion johtaman teollistumisen mallia, jota Yhdysvallat ei todennäköisesti olisi sietänyt sukupolvea myöhemmin tiukempien kauppasääntöjen ja uusliberalististen investointijärjestelmien kukoistusaikoina. USA:n tarve saada alueella taloudellisesti vahvoja ei-kommunistisia liittolaisia Korean ja Vietnamin sotien aikana ja sen jälkeen vaikutti myös tähän suvaitsevaisuuteen Japanin ja Etelä-Korean ”epätavallisia” talousstrategioita kohtaan.
Kiina on jo nyt maailman toiseksi suurin talous. Tämä maa ei tarvitse sysäystä Ukrainan sodasta, mutta silti se saa sellaisen. Kiinan vienti Venäjälle, jonka kauppaa monien maiden kanssa on supistanut kansainväliset pakotteet, kasvoi viime vuoden ensimmäisen 11 kuukauden aikana lähes 70 %. Kiinalaiset polttomoottoriautot, jotka eivät ole enää niin suosittuja Kiinan markkinoilla, ovat nyt monopolisoineet Venäjän markkinat, ja Kiinan tehtaat hyötyvät halvasta energiasta, jota Venäjän on vaikea myydä muualle.
Samaan aikaan Kiina jatkaa valtion johtamaa teollistumista, jossa se päättää tukea voittajia (uusiutuva energia) ja vetää tukea häviäjiltä (polttomoottoriautot) markkinoilla.
Bidenin hallinto ei ole tyytyväinen Kiinan vahvempaan taloussuhteeseen Venäjään tai sen talousstrategiaan. Presidentti ilmoitti hiljattain lisätulleista kiinalaisille tuotteille, mukaan lukien teräs ja alumiini. Kiinalaisten sähköautojen tariffit nelinkertaistuvat. Lehdistötilaisuudessaan Biden sanoi:
”Kiinan hallitus on vuosien ajan kaatanut valtion varoja kiinalaisille yrityksille useilla eri aloilla: teräs ja alumiini, puolijohteet, sähköajoneuvot, aurinkopaneelit – tulevaisuuden teollisuudenalat – ja jopa kriittiset terveydenhuollon laitteet, kuten käsineet ja naamarit.
”Kiina tuki voimakkaasti kaikkia näitä tuotteita, mikä pakotti kiinalaiset yritykset tuottamaan paljon enemmän kuin muu maailma pystyy ottamaan vastaan. Ja sitten ylimääräisten tuotteiden polttaminen markkinoille kohtuuttoman alhaisilla hinnoilla, mikä ajaa muut valmistajat ympäri maailmaa pois toiminnasta.”
Näin tietysti monet muut maat onnistuivat kuromaan kiinni länsimaisiin talouksiin uhmaten suhteellisen edun taloudellisia lakeja sekä markkinoiden määräämää kysynnän ja tarjonnan tasoa. Yhdysvallat hyväksyi liittolaistensa rikkovan sääntöjä. Tällä maalla ei ole sellaista kärsivällisyyttä Kiinaa kohtaan.
Kiinan vastareaktio Yhdysvaltojen uusiin tulleihin oli ennakoitavissa. Erään Kiinan hallituksen virkamiehen mukaan ”Kiina vastustaa yksipuolista tullien määräämistä, jotka rikkovat Maailman kauppajärjestön sääntöjä, ja ryhtyy kaikkiin tarvittaviin toimiin suojellakseen laillisia oikeuksiaan.” Se on mielenkiintoinen käänne molempien maiden aiemmista kannoista, kun Kiina tukee ”vapaakaupan” sääntöihin perustuvaa kieltä ja Yhdysvallat tukee ”protektionismin” seurakunnallisempaa kieltä.
Se on myös jyrkkä käänne Bidenille itselleen. Kun Donald Trump ilmoitti tulleista Kiinaa vastaan viisi vuotta sitten, Biden kutsui toimenpidettä ”lyhytnäköiseksi”. Oli odotuksia, että tuleva Bidenin hallinto poistaisi nämä pakotteet, koska ne vahingoittivat amerikkalaisia kuluttajia, maanviljelijöitä ja työntekijöitä teollisuudenaloilla, joihin kiinalaiset vastapakotteet kohdistuivat. Hallitus ei kuitenkaan tehnyt juurikaan muuttaakseen Trumpin politiikkaa Kiinaa kohtaan.
Nyt kun Yhdysvalloissa on jälleen vaalikausi, Kiinasta on tullut helppo poliittinen kohde. Ammattiliitot tukevat pakotteita, ja Biden tarvitsee niitä ääniä kriittisissä swing-osavaltioissa, kuten Michiganissa ja Wisconsinissa. Biden on myös saanut kongressilta molempien puolueiden kehuja pakotteista.
Tästä tuesta huolimatta pakotteet ovat kauhea ajatus.
Jos olet keskiverto Yhdysvaltain kansalainen, tariffit tarkoittavat korkeampia hintoja ei vain Kiinasta tuleville tuotteille, vaan kaikille, jotka ovat riippuvaisia Kiinasta tulevista panoksista. Viljelijöiden on jatkossakin vaikeampaa myydä soijapapujaan ja maissiaan Kiinaan. Valmistajat joutuvat maksamaan enemmän tehokkaista komponenteista, kuten akuista.
Biden itse ymmärtää taloudellisen logiikan. Vuonna 2019 hän sanoi, että Trump ”ajattelee, että Kiina maksaa hänen tullinsa. Jokainen aloitteleva taloustieteen opiskelija Iowassa tai Iowan osavaltiossa voisi kertoa, että amerikkalaiset maksavat hänen tariffinsa.” Erään arvion mukaan kuluttajien lasku Trumpin tulleista oli 48 miljardia dollaria, ja valmistajat maksoivat puolet.
Jos olet perinteinen ympäristönsuojelija, sanktiot rankaisevat juuri niitä taloudellisia tuotteita, joita haluat rohkaista: niitä, jotka luottavat uusiutuvaan energiaan. Kiinan tuet ovat laskeneet aurinkopaneelien hintoja. Tämä on hyvä uutinen. Yhdysvaltojen pitäisi tehdä yhteistyötä Kiinan kanssa, kuinka työntää maailma pois fossiilisista polttoaineista. Sen sijaan Washington asettaa lyhyen aikavälin poliittisen hyödyn pitkän aikavälin planeetan selviytymiseen.
Lopuksi, jos olet huolissasi maailmanrauhasta, tullit vain työntävät Kiinan ja Venäjän yhteen ja tekevät uudesta kylmästä sodasta itseään toteuttavan ennustuksen.
Mikä on vaihtoehtoinen ratkaisu?
Bidenin hallinnon pitäisi kertoa Kiinalle hiljaa, että nämä tullit ovat vain väliaikainen toimenpide, joka kumotaan, jos demokraattien ehdokas voittaa marraskuun presidentinvaalit. Ehkä vaalien jälkeen Beijing ja Washington voisivat ryhtyä johonkin poliittiseen teatteriin, jossa ensimmäinen teeskentelee olevansa sovitteleva ja jälkimmäinen vastaa, ja molemmat osapuolet neuvottelevat keskinäisistä tariffeistaan.
Toisella toimikaudellaan Biden voisi työskennellä Kiinan kanssa, jotta fossiilisista polttoaineista luopuminen saataisiin kohtuuhintaiseksi koko maailmalle. Toki nämä kaksi maata ovat edelleen eri mieltä monista asioista. Mutta ilmastonmuutoksen molemminpuolinen haaste varmistaa, että kylmä sota ei ala planeetalle.
Jos Trump sattuu voittamaan marraskuussa, kaikki vedot ovat poissa. Republikaanien ehdokas on luvannut uusia tulleja Kiinaa vastaan, mikä on todennäköisesti sitäkin korkeampi Bidenin äskettäisen liikkeen vuoksi. Trump on lisäksi edelleen sitoutunut louhimaan viimeisetkin öljy- ja maakaasupisarat matkallaan tehdäkseen Amerikasta Venäjän kaltainen petrovaltio.
Tulevaisuuden tie on selvä: valtion on oltava mukana työntämässä markkinoita kohti uusiutuvaa energiaa, oli se sitten ”kommunistinen” tai ”kapitalistinen” tai jotain siltä väliltä. Mitä nopeammin Washington ja Peking voivat tehdä yhteistyötä, sitä parempi se on meille kaikille.
